Teksti: Katja Koivistoinen | Artikkelikuva: Pixabay

Katja Koivistoinen kirjoittaa Heijastuksessa oikeudenmukaisuuskysymyksistä.

Tämän vuoden alussa olen pohtinut jopa hieman filosofista kysymystä siitä, mikä todellisuudessa on oikeaa epäoikeudenmukaisuutta ja mikä yksinkertaisesti sattumaa. Oikeudenmukaisuuden tarkat määrittely-yritykset johtavat väistämättä kiistoihin.

Ensinnäkin me synnymme erilaisiin perheisiin: jonkun perhe on varakas ja vanhemmat hyvin koulutettuja, toinen syntyy työttömälle yksinhuoltajalle ja varttuu köyhyyden keskellä. Ovatko erilaiset lähtökodat epäoikeudenmukaisuutta?

Joku on luonnostaan kaunis, toisella on puhevika, kolmannella absoluuttinen sävelkorva, neljäs on luonteeltaan äkkipikainen. Ovatko erilaiset piirteet epäoikeudenmukaisuutta?

Joku on luonnostaan kaunis, toisella on puhevika, kolmannella absoluuttinen sävelkorva, neljäs on luonteeltaan äkkipikainen.

Voimme herkästi ajatella, että erilaiset lähtökohdat ovat epäreiluja, ja sitä ne osin ehkä ovatkin. Ei tunnu reilulta, että kaveri voi syödä mitä vain ja nopea aineenvaihdunta takaa sen, ettei hän liho, kun itsellä herkut näkyvät välittömästi vyötäröllä.

Mutta kun pohdimme asiaa pintaa syvemmältä, olisiko edes mahdollista saavuttaa sellaista oikeudenmukaisuutta, että kaikki syntyisivät samoista lähtökohdista ja samanlaisilla piirteillä ja mahdollisuuksilla?

Enpä usko. Kallistun enemmänkin sille kannalle, että erilaiset lähtökohtamme ja piirteemme ovat sattumaa, pelikortteja, jotka meille jaettiin. Epäoikeudenmukaisuus taas on nähdäkseni jotain, joka syntyy väärinkäytöksistä ja epäeettisestä toiminnasta. Muun muassa korruptio, välinpitämättömyys ja ihmisten epätasa-arvoinen kohtelu johtavat epäoikeudenmukaisuuteen.

Jos pyritään tasaamaan meille sattumalta jaetut pelikortit ja esimerkiksi kielletään lahjakasta oppilasta etenemästä vapaaehtoisesti oppikirjassa pidemmälle kuin muut, mennään pahasti metsään. Meidän ei tulisi kiskoa niin sanotun lottovoiton saaneita alaspäin vaan mieluummin auttaa lapsuuslottovoittoa osumaan mahdollisimman monen kohdalle.

Meidän ei tulisi kiskoa niin sanotun lottovoiton saaneita alaspäin vaan mieluummin auttaa lapsuuslottovoittoa osumaan mahdollisimman monen kohdalle.

Tietenkin voimme tukea tasa-arvoisia lähtökohtia. On tärkeää, että meillä on toimiva sosiaalihuolto, jonka kautta autamme heikko-osaisia perheitä kohti tasapainoisempaa elämää ja pyrimme mahdollistamaan jokaiselle lapselle hyvän elämän edellytykset. Meidän kannattaa myös pitää koulutus ilmaisena tai erittäin edullisena. Lisäksi on autettava ihmisiä vaurastumaan ja pärjäämään.

Kirjoittajan mielestä sattuman pelikorit eivät ole aina reiluja. Kaikki eivät saa lapsuuslottovoittoa. Kuitenkin voimme yrittää hyödyntää meille annetut mahdollisuudet. Kuva: Adobe Stock.

Silti meidän pitää ehkä vain hyväksyä se, että sattuma ei ole epäoikeudenmukaisuutta. Yhteiskunnan kannattanee toimia niin, että mahdollisimman monella olisi saumaa hyvään sattumaan. Voimme myös tiettyyn rajaan asti vaikuttaa sattuman jakamiin pelikortteihin ajan kanssa esimerkiksi pyrkimällä hillitsemään äkkipikaisuutta, opettelemalla pitkäjänteisesti jotakin taitoa ja hyväksymällä itsemme sellaisina kuin olemme. Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta jokainen meistä on ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin on.

Kannustan jokaista puuttumaan kohtaamaamme epäoikeudenmukaisuuteen omalla ja toisten kohdalla, olipa kyseessä pieni tai suuri asia. Myös sattuman pelikorteista johtuvaan epäreiluuteen kannattaa puuttua, jos vain pystyy.