Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah ja konkaripoliitikko Timo Soini vierailivat lokakuun lopussa nuorten aikuisten Freda42-illassa Helsingin Luther-kirkolla. Vieraat oli kutsuttu keskustelemaan Mikael Elmolhodan johdolla teemasta ”Pyhä ja paha politiikka”. Juttu luisti jouhevasti, ja puhuttavaa riitti niin aiheesta kuin hiukan aiheen vierestäkin yli tunnin ajan. Vieraat jakoivat avoimesti kokemuksiaan poliittisen uransa varrelta – sivuten sekä kohokohtia että vähemmän hohdokkaita hetkiä.

Teksti: Teemu Sarkkinen | Kuvat: Milja Peuramäki

 

Lapsuudenkodista eväät elämään

Tilaisuuden henkeen sopivalla tavalla politiikan ohella puhuttiin myös uskonasioista. Soini ja Essayah pääsivätkin jo keskustelun alkupuolella kuvaamaan omaa hengellistä polkuaan. Molemmat kertoivat kasvaneensa uskoon pienestä pitäen perinteen kannattelemina. Lapsuuteen kuuluivat kiinteästi sunnuntaiset radiojumalanpalvelukset ja koulun hartauselämä. Kristillisyys oli arkielämässä läsnä koko yhteiskunnassa aivan eri tavalla kuin nykyään.

Lapsuudenkodista omaksuttu luterilainen usko loi tukevan pohjan elämälle, mutta aikuistuessaan molemmat päätyivät kulkemaan jossakin määrin omia teitään: Essayah ryhtyi helluntailaiseksi ja Soini liittyi katoliseen kirkkoon.

”Kun lähdin Vaasaan opiskelemaan, samalle vuosikurssille tuli uskova kaveri, joka houkutteli helluntaiseurakunnan nuorteniltoihin. Siellä käyneitä uskovia nuoria katsoessa heräsi jonkinlainen kateus siitä, että he näyttivät todella elävän lähellä Jeesusta”, Essayah taustoittaa lähtökohtia prosessille, joka johti kirkkokunnan vaihtumiseen.

Soinin kohdalla omakohtaisen hengellisyyden herääminen kulki jokseenkin käsi kädessä poliittisen valveutumisen kanssa. Hän nosti esille kaksi ajatteluunsa merkittävästi vaikuttanutta ”profeetallista” hahmoa: poliittisen suunnannäyttäjänsä Veikko Vennamon ja uskonnolliseksi esikuvakseen nousseen paavi Johannes Paavali II:n.

Viimeksi mainittu teki kiertokirjeillään ja perimmiltään koko elämällään syvän vaikutuksen hengellistä identiteettiään etsineeseen nuoreen Soiniin.

”Hän oli tavattoman rohkea, uskalsi puhua suoraan ja eli loppuun saakka niin kuin ajatteli.”

Soini kertoO kokeneensa hengellisyyden vaalimisen erityisen tärkeäksi uransa kiireisimpinä vuosina, kun hän toimi vaativissa tehtävissä ulkoministerinä.

Nykyäänkin usko kuuluu kiinteästi kummankin poliitikon elämään. Rukous sekä Raamatun ja muun hengellisen kirjallisuuden lukeminen tuovat voimaa arkeen. Soini kertoo kokeneensa hengellisyyden vaalimisen erityisen tärkeäksi uransa kiireisimpinä vuosina, kun hän toimi vaativissa tehtävissä ulkoministerinä.


Kristittynä politiikassa

Sen enempää Soini kuin Essayahkaan ei ole pitänyt kynttiläänsä vakan alla, vaan kristillinen vakaumus on näkynyt avoimesti myös heidän poliittisessa ajattelussaan ja toiminnassaan.

”Aborttikantani on pysynyt muuttumattomana vuodesta 76 lähtien. Pidän ihmiselämää pyhänä”, Soini mainitsee.

Kantansa vuoksi hän joutui uransa loppumetreillä melkoisen ryöpytyksen kohteeksi. Media ja monen puolueen edustajat moittivat Soinia avoimesti ulkoministerille sopimattomasta käytöksestä tämän osallistuttua rukoushetkeen, jossa muistettiin abortoituja sikiöitä. Tapauksen tiimoilta järjestettiin jopa luottamuslauseäänestys, mutta siinä Soini sai vapauttavan tuomion.

Essayahin kohdalla jo puolueen valinta pohjautuu selvästi hänen vakaumukseensa.

”Minusta on usein sanottu, että oikea nainen, mutta väärässä puolueessa. Itse katson KD:n olevan minulle ainoa oikea puolue. Se tarjoaa luontevan ideologisen kehyksen.”

Keskustelun edetessä päädytään puimaan politiikan ja kristillisen vakaumuksen yhteensovittamiseen liittyviä ongelmia, joita tulee väistämättä aika ajoin vastaan – siitä huolimatta, että Suomessa on perinteisesti pidetty kristillisiä arvoja kunniassa.

”Politiikassa ei aina ole selkeitä valintoja hyvän ja pahan välillä, vaan joissakin tilanteissa joudutaan miettimään, mistä on vähiten haittaa”, Essayah valottaa poliittisen päätöksenteon mutkikkuutta.

Aina ei ole mahdollista saada läpi omaa näkemystä, vaan useimmiten politiikassa joudutaan tyytymään kompromisseihin. Tästä on Soinilla ja Essayahillakin kokemusta.

”Hallituksessa joutui huomaamaan, etteivät kaikki voi tanssia oman pillin mukaan.”

”Hallituksessa joutui huomaamaan, etteivät kaikki voi tanssia oman pillin mukaan”, Soini toteaa kerrottuaan ensin uransa alkuvaiheista, jolloin hän oli silloisen puolueensa, Suomen Maaseudun Puolueen (SMP), hengessä jyrkkä vastarannankiiski.

Essayah kertoo näkevänsä kompromissin yleensä hyvänä ja asioita eteenpäin vievänä ratkaisuna – joskaan kaikessa hänkään ei ole valmis joustamaan. Yhteisistä asioista päätettäessä on hänen mukaansa joka tapauksessa pystyttävä tekemään yhteistyötä pitkällä tähtäimellä. Omatkin linjaukset voivat otollisen ajan koittaessa mennä läpi, mutta se vaatii usein kärsivällisyyttä.

”Politiikassa täytyy olla lehmän hermot, koska asiat eivät tapahdu hetkessä. Joskus on odotettava vuosia. Näin kävi esimerkiksi KD:n ajaman vanhuspalvelulain kanssa.”


Kiero politiikka ja rehellisyyden hyve

Kristittynä poliitikkona joutuu kohtaamaan monia tilanteita, joissa voi olla vaikeaa säilyttää puhdas omatunto.

”Vaikeimmat kysymykset ministerinä toimiessa liittyivät sellaisiin tilanteisiin, joissa tiesi asioita, jotka oli pidettävä salassa ja joiden paljastaminen olisi ollut laitonta”, Soini kertoo kamppailuistaan.

Kumpikin poliitikko pitää vaikeana myös sitä, kun tiettyjä asioita ei voinut jakaa edes läheisille.

”Joutuu viestittämään bernhardilaiskoiran ilmeellä, että älä kysy, sillä en voi vastata enkä halua valehdella.”

Essayah nostaa esille myös sellaiset omaatuntoa koettelevat tilanteet, joissa on saatu selville kollegaa koskevaa arkaluontoista tietoa – esimerkiksi uskottomuudesta.

”Olenko minä se, joka vuotaa nämä kipeät asiat julkisuuteen? Itse en ole halunnut kohdella lähimmäistäni tällä tavalla”, Essayah linjaa omaa toimintatapaansa.

Kristityn omatunto voi kolkuttaa myös, jos tulee sanottua asioita jyrkemmin kuin on ollut tarkoitus. Tällaisilta tilanteilta on miltei mahdotonta välttyä kokoussalissa, jossa käydään vaikeita ja tunteita herättäviä keskusteluja. Onneksi on aina mahdollista pyytää anteeksi.

”koimme erään vihreän kollegan kanssa puolin ja toisin, että tuli sanottua vähän rumasti, ja pyysimme sitten kumpikin anteeksi toisiltamme.”

”Esimerkiksi hedelmöityshoitolakia koskeneen keskustelun jälkimainingeissa koimme erään vihreän kollegan kanssa puolin ja toisin, että oli tullut sanottua vähän rumasti, ja pyysimme sitten kumpikin anteeksi toisiltamme”, Essayah kertoo.


Kristityn poliitikon perintö

Illan loppupuolella Soinilta ja Essayahilta tiedusteltiin, minkälaisen kädenjäljen he haluaisivat jättää maailmaan.

”Kristillisessä mielessä toivon voivani olla lähimmäinen lähimmäiselle ja sellainen ihminen, joka teki edes jotakin oikein – vaikkei ehkä kaikkea”, Soini sanoittaa mietteitään.

”Jäljelle voi jäädä hyvinkin triviaaleja asioita. Suurin osa palaa aikanaan tulessa”, Essayah pohtii.

Mikä sitten on ikuista ja kestävää? Essayahin mukaan evankeliumi ja lähimmäisen auttaminen matkan varrella siten, että hän saa toivoa vaellukseensa.


Katso Soinin ja Essayahin haastattelu: