Teksti ja kuvat: Niko Seppä

Muhkea tumma parta ja taipumaton kurinalaisuus ovat porrasjuoksija Teemu Sarkkisen tavaramerkkejä. Keholliset ponnistelut ovat tuottaneet hänelle lisänimen Happokeisari I. Muut tittelit ovat pelkistetympi Keisari ja Viikinki.

”Lähtölaukaus tälle harrastukselle tapahtui vuonna 2015, jolloin osallistuin vuosittain järjestettävään Tour des Escaliers -porrasjuoksukilpailuun.”

Aluksi tulokset olivat vaatimattomia, mutta sitkeän ja päättäväisen harjoittelun tuloksena Sarkkinen on alkanut niittää mainetta porrasharrastajien keskuudessa.

Porrasjuoksija Teemu Sarkkinen treenaa portaissa Pispalanharjulla Tampereella.

Sarkkisen tossujen alla hikikasteen on saanut muun muassa valtakunnallisesti tunnettu Tampereen Pispalan pisin porrasjono, joka tunnetaan harrastajien parissa eräänlaisena ”the Portaikkona”. Sillä on pituutta välisiirtymineen 176 metriä. Porrasaskelmia on 314 kappaletta.

”Tein itselleni oman haasteen viime huhtikuussa: ravasin Pispalan portaat 99 kertaa edestakaisin vajaassa kymmenessä ja puolessa tunnissa.”

Tempaus vaati veronsa, ja Sarkkinen joutui pitämään muutaman lepopäivän.

”Polvitaipeen seudulle jäi hermopinne, joka ärtyy hetkittäin kovien treenien yhteydessä vielä nykyäänkin.”

 

Viimeisimmän kilpailusuorituksen hän teki lokakuun lopulla Hyvinkään Juoksijoiden järjestämässä tapahtumassa. Selkeällä kaulalla voittaneen Sarkkisen ja jaetulle toiselle sijalle tulleiden kisaajien väliseksi eroksi jäi lopulta neljä noin 900 metrin mittaista kierrosta.

”Kierroksen korkeusero on 72 metriä. Ensimmäiset pari tuntia jaksoin tasaisen reipasta kyytiä, kolmas alkoi jo painaa. Viimeiset kolme tuntia olivat lisääntyvää infernaalista tuskaa ja ahdistusta. Taistelin keskeyttämisajatuksia vastaan”, Sarkkinen kuvailee tuntojaan.

Tapahtuma järjestettiin Sveitsin Hiihtokeskuksen maastossa. Päinvastoin kuin yleensä, tällä kertaa pidettiin kirjaa vertikaalinousun sijaan laskumetreistä. Siitä johtuu tapahtuman nimi Kulomäen Suurin Pudottaja.

Haastateltavan harrastuneisuudesta tekee huomionarvoisen se, että hän on onnistunut valloittamaan liki kaikki harrastajapiirien tuntemat maineikkaat portaikot – paitsi yhden.

Kuopion Tahkolla sijaitsee Suomen pisin portaikko, jossa askelmia on kaikkiaan 1075 kappaletta.

”Siinä on haaste, jota en ole vielä ehtinyt kohdata”, porrasjuoksija tunnustaa.

 

Porrasjuoksua päälajinaan harrastaa Suomessa marginaalinen joukko. Jonkin muun lajin ohessa portaissa harjoittelevia on huomattavasti enemmän, mutta tarkkoja harrastajamääriä ei tiettävästi ole tilastoitu.

”Pienimuotoisempien porrastreenien suosio vaikuttaa jo buumilta. Näyttää, että pian porrastreenajien harjoituspaikkoja löytyy joka paikkakunnalta”, Sarkkinen arvioi.

Maailmalla kasvavia ryhmiä ovat vaikkapa amerikkalaiset ja australialaiset pilvenpiirtäjäjuoksijat. Myös porrasmaratoneja ja jopa -ultrajuoksuja järjestetään, mutta vähemmän.