Teksti: Niko Seppä | Kuvat: Martti Toivanen ja Andreas Hänninen

Kirkkoherra Martti Toivaselle tämä joulunalusaika on erityinen. Kristiinankaupungin suomalaisen seurakunnan luottamushenkilöt, työntekijät ja vapaaehtoiset ovat ahkeroineet yhdeksän vuotta, ja nyt on juhlan aika.

1700-luvun lopulla rakennettu Parmanin kauppiastalo on ollut 1970- ja 1980-lukujen vaihteesta saakka seurakunnan käytössä, josta viimeisen liki vuosikymmenen remontoitavana. Nyt seurakuntalaiset ovat lopultakin saaneet Rantakadulla sijaitsevan kokoontumistilansa kuntoon. Rakennuksen luovutuskokous pidettiin 5. joulukuuta.

Kaikki alkoi keväällä 2012 havaitusta vesivahingosta.

”Lastenhuoneessa vesiputken pää oli puristettu kiinni jollakin hohtimen tapaisella, eikä ollut laitettu tulppaa. Vettä oli alkanut vuotaa rakenteisiin koko ajan enemmän. Korjausten myötä tajuttiin, että ongelma olikin luultua paljon laajempi”, Toivanen alustaa.

”Korjausten myötä tajuttiin, että ongelma olikin luultua paljon laajempi.”

Samoihin aikoihin diakonissan työskentelypäädyssä havaittiin homeongelma, joka johti oireiluun. Aloitettiin korjaustöiden sarja. Prosessi toi mukanaan käänteitä, joita kukaan ei osannut ennakoida.

”Suunnittelija ei esimerkiksi ollut sisällyttänyt piirustuksiinsa kantavaa seinää, mikä johti ajan oloon hirsien irtaantumiseen toisistaan. Rakennus oli vajonnut keskikohdaltaan liki 40 senttiä.”

Kirkkoherran mukaan eteen tuli lukuisia kiperiä tilanteita.

”Havaintojen karttuessa oli toimittava hyvin nopeasti, mutta järkevästi. Museovirasto ja kirkkohallituksen yliarkkitehti edellyttivät, että myös rakennuksen julkisivu tuli korjata.”

Seurakunta sai korjauksia varten vähitellen useita taloudellisia avustuksia, kuten apurahoja, joiden ansiosta sen omarahoitusosuus jäi lopulta melko pieneksi suhteessa rakennuksen arvoon.

Suurimman kuorman kunnostusurakasta on kantanut työryhmä, johon kirkkoherran lisäksi ovat kuuluneet restauroija Andreas Hänninen ja rakennusalan yrittäjä Esa Itälaakso. Miehet kehuvat toisiaan ja seurakuntalaisia, sillä he tietävät, että jokaisen tekijän panos on välttämättä tarvittu.

Andreas Hännisen mukaan Parmanin taloa koskevaa aineistoa on ollut hyvin niukasti saatavilla. Hänestä se on erikoista lähes 250 vuotta vanhan rakennuksen kohdalla. ”Ihmeteltävää on myös, ettei maistraatin arkiston materiaalia ole löytynyt ajalta ennen vuotta 1868 sekä kehnosti senkin jälkeen”, hän toteaa.

”Jos yksikin meistä olisi jättänyt homman sikseen, valmista ei olisi tullut”, Hänninen vakuuttaa puhelimessa keskellä Itä-Suomen sähköttömiä taipaleita. Joulunalusviikon torstaina korjaustyöt valmistuivat myös hänen kotikonnuillaan Uukuniemellä, jossa hän tapaa viettää erityisesti kesiään.

Samaa mieltä on myös Toivanen. Hän korostaa Hännisen ja lukuisten seurakuntalaisten työpanosta.

”Esimerkiksi vuonna 2016 kuollut seurakunnan taloustoimikunnan puheenjohtaja Heikki Kamppinen ansaitsee tulla mainituksi tässä yhteydessä. Hän oli vahvasti mukana ajoittain raskaassakin projektissamme.”

Yrittäjä Esa Itälaakso ja restauroija Andreas Hänninen. Keväällä 2012 Parmanin talossa tapahtui vesivahinko. Vastuu sitä koskevista töistä annettiin Itälaaksolle, jonka johdolla tehdyt purku- ja korjaustyöt suoritettiin Hännisen mukaan asiantuntevasti ja vastuullisesti.

Myös nykyistä edellisen seurakuntaneuvoston ja lähialueen yrittäjien panos projektin valmistelussa ja toteutuksessa on ollut haastateltavien mukaan huomattava.

Miehet iloitsevat seurakunnassa leviävästä joulumielestä, jota yhteisen hyvän työn hedelmä parhaillaan vahvistaa.

Joulumieli on täyttänyt myös Jorma Haapamäen. Hän muutti Parmanin talon yläkertaan joulukuussa 2012, koska hänen kristiinalainen poikansa perheineen tarvitsi lastenhoitoapua.

”Sain pojan kautta tiedon, että seurakuntakeskuksessa olisi asunto vuokrattavana. Pistin hakemuksen sisälle. Hetken päästä kirkkoherra ilmoitti, että minut hyväksyttiin asukkaaksi. Tuntui aika mukavalta.”

Haapamäki tunnetaan hyväsydämisenä ja toimeliaana seurakuntalaisena. Kesäisin hän leikkaa seurakuntakeskuksen pihamaan nurmikot ja hoitaa muita pihatöitä. Talvisin onnistuu lumien kolaus. Hänen vaikutusalansa on myös laajentunut kuluvana vuonna.

”Olen ollut vuoden alusta seurakuntaneuvostossa.”

Haapamäki on voinut viime aikoina iloita iloitsevien kanssa.

”Kun taloa on nyt kunnostettu sisältä ja ulkoa, seurakuntalaiset ovat kyllä tyytyväisiä.”

 

Ainutlaatuista paikallista historiaa

Andreas Hänninen on rakentanut ja restauroinut lukuisia kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita Suomessa ja Venäjällä. Joulukuusta 2012 maaliskuuhun 2013 hänet kutsuttiin tutkimaan Parmanin talon rakennushistoriaa. Toimeksianto liittyi kirkkohallitukselle remonttia varten tehtyyn avustushakemukseen.

Neljän kuukauden ajan Hänninen perehtyi vanhoihin valokuviin, perkasi arkistotietoja ja haastatteli kymmeniä ihmisiä. Hän myös tarkasteli kohdetta paikan päällä: seurakuntakeskusta ja muita tontilla sijaitsevia rakennuksia tutkittiin vähintään silmämääräisesti.

Neljän kuukauden ajan Hänninen perehtyi vanhoihin valokuviin, perkasi arkistotietoja ja haastatteli kymmeniä ihmisiä.

Tutkimustyö tuotti tuloksia, sillä etenkin rakennuksen henkilöhistoriasta saatiin tietoja. Selvitykselle oli tarvetta senkin vuoksi, että putkirikon korjaustyöt edellyttivät taloa hallinnoivalta Kristiinankaupungin suomalaiselta seurakunnalta huolellista tilanneanalyysia.

Parmanin talon esivaiheet alkoivat 1740-luvulla, jolloin haminalainen kauppias ja kultaseppä Jakob Benedictius osti Rantakatu 55:n tontin itselleen ja perheelleen. Tilanmuodostuksen myötä paikalle rakennettiin sotapakolaisten koti ja työpaja.

Benedictuksen apulainen Johan Parman peri tilan, ja hän rakennutti sille talon vuonna 1756. Historiatiedoista ei voi vahvistaa, oliko rakennus jossain määrin sama, jonka Parman rakennutti vuonna 1768, vai palautuuko nykyisenkaltaisen talon historia tähän myöhäisempään vuosilukuun. Taloon tehtiin myöhemmin vuonna 1786 ja 1800-luvun alussa muutoksia ja rakenteellisia lisäyksiä.

Parmanin suvulla on baltiansaksalaiset juuret. Johan Parmanin poika Wilhelm suomensi vuonna 1864 nimensä Wilho Parmaseksi. Hänestä varttui suomalaisuusaatteen kannattaja eli fennomaani. Tämä siitäkin huolimatta, että hän ei koskaan oppinut suomen kieltä täydellisesti.

”Parmanin taloon liittyy valtavasti kaupallista, poliittista ja henkilöhistoriaa.”

”Hän muun muassa perusti Kristiinankaupunkiin ensimmäisen suomalaisen kansakoulun juuri Parmanin taloon omilla varoillaan, ja oli myös mukana suomenkielisten kansakoulujen perustamisissa ympäristökunnissa”, Hänninen kertoo.

”Parmanin taloon liittyy valtavasti kaupallista, poliittista ja henkilöhistoriaa esimerkiksi Suomen sodan ajoilta 1808”, hän tiivistää.

Talo on kokenut vuosisatojen saatossa myös kovia. Esimerkiksi päärakennuksen eteläpää vaurioitui tulipalossa vuonna 1901.

”Rakennusta on kohdannut parikin tulipaloa, joista toisesta on värikästä perimätietoa. Tämä tapahtui markkinoiden aikaan, ja se pelasti talon. Palo havaittiin välittömästi, ja kun väkeä oli runsaasti liikkeellä, saatiin nopeasti aikaan ämpäriketju.”

Parmanin talo parhaimmillaan 1910- ja 1920-luvuilla. Kuvakollaasin kuvat: Museoviraston kuva-arkisto.

Kenties dramaattisimman hetkensä kulttuurihistoriallisesti merkittävä Parmanin talo kohtasi kuitenkin tammikuussa 1976. Tuolloin kristiinankaupunkilainen rakennusmestari Thure Nygren jätti paikalliseen maistraattiin hakemuksen. Sen avulla hän haki lupaa talon purkamiseksi.

Pienen suomalaisen rannikkokaupungin asukkaat kuitenkin havahtuivat rakennuksen suojelutarpeeseen. Kerättiin adressi, johon saatiin 700 kaupunkilaisen nimet. Laatijat vetosivat maistraattiin, jotta se määräisi tontille purku- ja rakennuskiellon. Sellainen myös saatiin.

”[Vaadittiin myös, että] rakennuksen seinään kiinnitettäisiin kunnialevy merkiksi sen kunniakkaasta historiasta”, Hänninen sanoo.

Purkutuomiolta pelastumisen jälkeen 1970- ja 1980-lukujen taitteessa talo päätyi seurakunnan omistukseen. Tämä on ollut Parmanin talon säilymisen kannalta ratkaiseva käänne. Kuitenkin vuonna 1979 talolle tehtiin saneeraustöitä, joissa ei Hännisen mukaan noudatettu lainkaan hyväksyttäviä kunnostusperiaatteita.

”Töiden kerrottiin olleen täysin Museoviraston valvonnassa. Kuitenkin kunnostustöiden yhteydessä talon historiallinen arvo tuhottiin lähes kokonaan. Tehtiin merkittäviä rakennusteknisiä virheitä.”

Viimeisten yhdeksän vuoden aikana suoritettujen korjausten tarkoituksena on ollut palauttaa talon historiallista arvokkuutta ja korjata tehtyjä virheitä.

”Rakennus muutettiin samalla vastaamaan paremmin sen yleistä käyttötarkoitusta. Tavoite tarkentui korjaustyön kuluessa.”

Parmanin talo tontteineen sai korjausurakan päätteeksi myös upouuden aidan.

 

Seimen lapsen luo

Hännisen kiinnostus ei koidu ainoastaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten hyväksi. Uukuniemeläinen ortodoksi tunnetaan myös tsasouna- ja seimirakennelmistaan.

Tsasounat ovat ortodoksisia rukoushuoneita, joita ei ole vihitty kirkoiksi. Nimi juontaa venäjän kielen hetkeä tarkoittavasta sanasta. Sillä viitataan rakennuksessa suoritettaviin hetkipalveluksiin, jollaisia maallikotkin voivat toisinaan suorittaa.

Hänen rakentamansa ja omistamansa Pyhän perheen tsasouna vihittiin käyttöön heinäkuussa 2017. Vastaavaa rakennelmaa ei ole lähialueella nähty liki 400 vuoteen.

Lehtikuusihöylähirsistä tehty pyhäkkö tarjoaa Uukuniemelle saapuville matkailijoille ja paikallisille ihmisille mahdollisuuden hiljentymiseen ja pyhän kohtaamiseen. Eteläkarjalainen Uukuniemi kuuluu nykyisin Parikkalaan.

Tällä hetkellä Parmanin talossa vierailijoita tervehtii Hännisen rakentama seimiasetelma.

”Tsasouna on aina avoinna hiljentymistä varten.”

Tällä hetkellä Kristiinankaupungin seurakuntakeskuksessa, Parmanin talossa, vierailijoita tervehtii Hännisen rakentama seimiasetelma. Seimi muistuttaa siitä, miten Kaikkivaltias Jumala laskeutui osaksi ihmiskuntaa. Tapahtuma oli julkinen, ja sitä todistivat sekä aikansa halpatyöläiset, paimenet (Luuk. 2.), että myös itämaan viisaat miehet kalliine lahjoineen (Matt. 2.).

”Viisaiden päättäjien kalliit lahjat ovat tarpeen hauraan ympäristön ja elämän tukemiseen ––”, kenttäpiispa Pekka Särkiö kirjoittaa vuotuisessa joulutervehdyksessään. Hän myös muistuttaa siitä, miten vapaa maa osoittautui 80 vuotta sitten suomalaisille suureksi lahjaksi. Siitä todisti hänen mukaansa myös Raamatun Sana.

”Kun syötte itsenne kylläisiksi, kiittäkää Herraa, Jumalaanne, siitä hyvästä maasta, jonka hän on teille antanut” (5. Moos. 8:10).

Kristus syntyi osaksi perhettä, yhdeksi meistä. On tärkeää, että perheitä tuetaan, jotta yhteiskunta voi hyvin ja menestyy. Lasten kasvurauhaa on suojeltava. Vanhemmat tarvitsevat kaiken tuen kasvatustyössään.

Kenttäpiispan mukaan pelkästään se, että Kristus syntyi ihmiseksi, ennakoi jo hänen edessä olevaa kuolemaansa elämän puolesta. Seimi piirtääkin salatulla tavalla esiin sovituksen, jonka Jumala itse solmi luomiensa ihmisten kanssa.

Sovituksen ihmettä myös kristiinalaiset tarvitsevat niin arjessa kuin juhlassakin.

Uukuniemeläisen Andreas Hännisen rakentama luonnollisen kokoinen jouluseimi on kiertänyt Suomessa eri paikkakunnilla. Nyt se viettää joulunsa ison työn tehneiden kristiinalaisten silmien alla peruskorjatussa Parmanin talossa.

Jutun kirjallisena lähteenä on käytetty pääasiassa Andreas Hännisen tutkimustyön pohjalta laadittua asiakirjaa ”Kristiinankaupungin suomalaisen seurakuntakeskusrakennuksen ns. Parmanin talon rakennushistoriallinen selvitys” (8.3.2013).