Tamperelainen Mateo Cerný aloitti feissauksen helmikuussa 2016. Lyhyiden keskusteluiden lisäksi jotkut ohikulkijat tuntuvat kaipaavan ystävällistä kuuntelijaa. ”Vaikka olisi sade tai 30 astetta pakkasta, olen aina se, joka hymyilee”, tiimityöstä innostunut ihmisten kohtaaja sanoo.

Teksti ja kuva: Niko Seppä

Hämeenkadulla tai muualla keskustassa liikkuvat ihmiset ovat voineet tavata hymyilevän partaveikon ukulelensa ja kansionsa kera. Hän on Tšekistä kotoisin oleva Mateo Cerný.

Cerný työskentelee maailman suurimman lastenjärjestön, YK:n alaisen Unicefin, palveluksessa. Hän ehti toimia kolme vuotta kasvotusten ihmisiä kohtaavana varainhankkijana eli feissarina. Sana johtuu englanninkielisestä face-to-face fundraiser -nimityksestä.

Nykyisin hän toimii promoottorina eli varainhankkijana järjestön sisätiloissa olevilla pisteillä.

”Olen aina ollut avoin kohtaamaan uusia ihmisiä ja avaan mielelläni keskusteluja tuntemattomien kanssa”, Kissanmaalla perheineen asuva Cerný kertoo.

”Avaan mielelläni keskusteluja tuntemattomien kanssa.”

Hän tekee työtään englannin kielellä, minkä vuoksi hän puhuu yleensä alle 60-vuotiaiden kanssa. Sitä vanhemmat puhuvat hänen mukaansa harvemmin sujuvaa englantia, mutta poikkeuksiakin löytyy.

 

Unicef kouluttaa uudet työntekijät, mukaan lukien feissaajat, tiimityöhön.

”Meillä on nyt hyvä tiimi, jonka jäsenet ovat tehneet työtä vuosia. Aikaisemmin en ehtinyt juuri tutustua ihmisiin, koska moni ei tehnyt tätä työtä pitkiä aikoja.”

Feissareita rekrytoidaan myös ihmisten ovilla tapahtuviin kohtaamisiin. Tälläkin hetkellä Suomen Unicef etsii ”rohkeita ja oivaltavia” ovifeissareita joustavaan vuorotyöhön muun muassa Tampereella. Tuntikorvaukseksi kerrotaan 12–13 euroa.

Ovifeissarien tuntikorvaukseksi kerrotaan 12–13 euroa.

Feissaus herättää välillä myös vastareaktioita. Kaikki eivät pidä siitä, että heitä lähestytään rahan keräämisen vuoksi. Joskus feissaajan käytös voidaan tulkita liian aggressiiviseksi.

Suomessa feissausta harjoittavat järjestöt, muiden muassa Unicef, Suomen Punainen Risti ja WWF, ovatkin laatineet työntekijöilleen sopivaa käyttäytymistä mittaavat yhteiset ohjeet.

Ohjeissa lähdetään Suomen lain noudattamisesta. Lisäksi muun muassa asiakkailta kerätyt tiedot on pidettävä salassa, asiakkaan mielipidettä on kunnioitettava ja kävelijöiden kulkureittiä ei saa tukkia. Myös kilpailevien järjestöjen mustamaalaaminen kielletään.

 

Mateo Cernýlle työssä vaikuttaa olevan kyse muustakin kuin uusien lahjoittajien löytämisestä.

”Monesti pidän keskustelut vain muutaman minuutin mittaisina, koska useimmilla on kiire jonnekin. Koskaan ei kuitenkaan tiedä kohtaamansa ihmisen tarinaa – toisinaan keskustelut venyvät”, hän väläyttää ajoittaista kuuntelijan rooliaan.

Mikä on menestyneen feissaajan salaisuus, jolla ihmiset saa pysähtymään hetkeksi asiansa äärelle?

”Ei ole salaisuuksia, vain taito!”

”Ei ole salaisuuksia, vain taito!” hän naurahtaa pilke silmäkulmassa.

Cerný uskoo, että feissauksessa menestyminen edellyttää omalta mukavuusalueelta poistumista. Hänen mukaansa Suomessa ei auta se, että vain seisoo paikoillaan ja odottaa jonkun tulevan juttelemaan.

”Parasta on, että olen oma itseni. Sen lisäksi olen ajatellut, että työssä pitää olla myös hauskaa. Ei väliä, vaikka olisi sade, lumituisku tai 30 astetta pakkasta – olen aina se, joka hymyilee. Muutaman kerran minulta on tultu kysymään: miksi hymyilet aina niin paljon?” hän muistelee, tietenkin hymyillen.