Kulttuuri, joka ei tunne omia juuriaan, on heikko. Moni arkemme asia, kuten ihmisoikeudet, palautuu kristinuskoon ja Raamattuun. Tässä on katsaus länsimaisten arvojen ja todellisuuskäsityksen rakennusaineisiin.

Teksti: Heikki Hynninen ja Teemu Sarkkinen | Kuvat: Adobe Stock

 

LÄNSIMAISEN KULTTUURIN JUURET

Nykyaikaisen länsimaisen kulttuurin ainekset periytyvät suurelta osin kahdesta kulttuurisesta perinteestä: juutalais–kristillisestä ja kreikkalais–roomalaisesta. Seuraavassa katsahdamme siihen, miten näiden perinteiden vaikutus käytännössä näkyy kulttuurissamme.

Rajallisen tilan vuoksi tyydymme suuntaamaan huomiomme kahden suuren ajattelijan, Platonin ja hänen kuuluisimman oppilaansa Aristoteleen, sekä juutalais-kristillisen kulttuurin perusdokumentin eli meidän Raamattuna tuntemamme kirjakokoelman vaikutuksiin.
Näihinkään emme pysty syventymään kaiken kattavasti, vaan joudumme väistämättä valikoimaan, tiivistämään ja paikoin oikomaan mutkia suoriksi. Toivomme silti pystyvämme avaamaan ajatuksia herättäviä näkökulmia kulttuurisiin juuriimme.

 

PLATON

Jos tarkastellaan ajattelijoita, jotka ovat paljon vaikuttaneet länsimaisen ihmisen mielenmaisemaan, Platon on kiistatta yksi valovoimaisimmista. A. N. Whiteheadin kuuluisan lausahduksen mukaan koko länsimainen filosofia on pelkkiä reunahuomautuksia Platonin filosofiaan.

Platon oli kuuluisan Sokrateen oppilas. Opettaja teki lähtemättömän vaikutuksen nuoreen Platoniin. Tekipä Platon myöhemmin niinkin, että sijoitti Sokrateen suuhun huomattavan määrän omaa ajatteluaan. Hän suosi dialogimuotoista opetusta. Asetelmana on usein Sokrateen käymä keskustelu eri henkilöiden kanssa. Näissä dialogeissa sitten puidaan eri kysymyksiä. Dialogit ovat eloisaa luettavaa, ja Platon käyttääkin erilaisia kirjallisia tyylikeinoja pohdintaansa eteenpäin viemään.

Ei ole liioittelua sanoa, että Platon loi pohjan filosofialle. Hänen muotoilemiaan kysymyksenasetteluja pohditaan yhä tänäkin päivänä.

 

IDEAMAAILMA JA JUMALA

Jos Platonilta etsii jotain pääajatusta, etualalle nousee ideaoppi. Hän tähyää näkyvän maailman taakse kohti ideoiden maailmaa. Näkyvä maailma on vain näiden ideoiden tai muotojen eräänlainen heijastus.

Tässä ideoiden maailmassa on esimerkiksi ihmisen täydellinen idea, jonka heijastus reaalimaailman ihminen on. Sama pätee käsitteisiin. On vaikkapa hyvyyden täydellinen idea. Platon haikaili päästä katselemaan tätä ideamaailmaa.

Platonin jumala on varsin tuonpuoleinen, itseään katseleva ja vailla tunteita.

Platonilla oli myös jumaluutta koskevia ajatuksia. Timaios-dialogissa hän esittää, että eräänlainen jumala järjestää näkyvän maailman ideamaailman kuvan mukaan. Platonin jumala on varsin tuonpuoleinen, itseään katseleva ja vailla tunteita.

 

UUSPLATONISMI

Platon perusti Ateenaan kuuluisan Akatemiansa. Hänen ajattelunsa lähti etenemään antiikin maailmassa, ja se alkoi saada erilaisia muotoja. Vuosisatojen kuluttua myöhäisantiikin aikana filosofi Plotinos esitti uusplatonismina tunnetun suuntauksen. Hän ajatteli, että kaikkein perimmäisin todellisuus on käsityskyvyn ylittävä Yksi. Tästä Yhdestä sitten ikään kuin virtaa uusia tasoja. Kaikkein alin taso oli hänen mukaansa aineellinen. Plotinos pyrki pääsemään yhteyteen Yhden kanssa.

 

VAIKUTUS KRISTINUSKOON

Kun kristinusko alkoi levitä, ennen pitkää se törmäsi Platonin ajatteluun. Platon kristillistettiin usein niin, että ideamaailma nähtiin Jumalan maailmana ja ideat Jumalan ajatuksina. Täysin kitkatta ei sulauttaminen kuitenkaan tapahtunut.

Ei ollut aivan ongelmatonta sovittaa Platonin varsin staattista jumalaa Raamatun tuntevaan ja toimivaan Jumalaan. Kirkkoisä Tertullianus kyselikin, mitä yhteistä on Jerusalemilla ja Ateenalla. Hän oli nihkeä sovittamaan toisiinsa filosofiaa ja kristinuskoa.

Kirkkoisä Tertullianus kyselikin, mitä yhteistä on Jerusalemilla ja Ateenalla. Hän oli nihkeä sovittamaan toisiinsa filosofiaa ja kristinuskoa.

Uusplatonismia kristillistettiin korvaamalla Yksi Raamatun Jumalalla. Eri muodoissaan platonilainen juonne oli varsin vahva kristinuskon ensimmäisen vuosituhannen aikana.

 

NYKYAIKA

Ajan saatossa Platon on välillä noussut, välillä hiipunut. Hänen muotoilemiaan kysymyksiä pohditaan yhä. Ehkä Platon on hyvää lääkettä liialle materialismille ja tämänpuoleisuudelle, jotka vaivaavat turhan paljon meidän aikaamme. Tähyämisellä näkyvän taakse on oikeutuksensa.

 

ARISTOTELES

Länsimaisen ihmisen ajatteluun on vaikuttanut Platonin ohella suuresti hänen oppilaansa Aristoteles. Hänen muotoilemiaan ajatuksia pohditaan yhä nykyajankin filosofiassa. Häntä voi pitää eräänlaisena tieteen ”isänä”.

On vaikea olla nimeämättä tieteenalaa, jolla hän ei olisi ollut uranuurtaja. Hän muotoili ensimmäisenä systemaattisen logiikan sekä loi pohjaa biologialle ja fysiikalle. Hän vaikutti suuresti myös etiikkaan ja metafysiikkaan. Jopa runousoppi hyötyi suuresti Aristoteleen työstä.

Hänen kirjoituksistaan on säilynyt ilmeisesti eräänlaisia luentomuistiinpanoja. Ne ovatkin Platonin dialogeihin verrattuna raskasta luettavaa. Jos Platon tähyili näkyvän maailman taakse, Aristoteles luotasi nimenomaan näkyvää maailmaa. Opettajansa ideaopin hän hylkäsikin.

Aristoteleen ajattelu siis hajosi monelle alalle. Kauaskantoisimpia ajatuksia oli luonnon päämäärähakuisuus. Kaikella luonnossa oli telos, päämäärä. Metafysiikassaan Aristoteles erotteli yhtäältä materian ja toisaalta muodon. Hän oli merkittävä hahmo jo omana aikanaan, mutta hänellä oli myös todella kauaskantoisia vaikutuksia.

 

ARISTOTELES, ISLAM JA SKOLASTIIKKA

Kun islamilainen ajattelu alkoi muotoutua 600-luvulta lähtien, Aristoteleen ajattelu koki todellisen renessanssin. Hänen vaikutuksensa oli merkittävä islamin kulttuurin ehkä elinvoimaisimmalle jaksolle.

Muslimit kokosivat Aristoteleen teokset yhteen, ja niin ne kulkeutuivat 1000-luvun alussa myös kristilliseen Eurooppaan.

Muslimit kokosivat Aristoteleen teokset yhteen, ja niin ne kulkeutuivat 1000-luvun alussa myös kristilliseen Eurooppaan. Kun Euroopan ensimmäiset yliopistot perustettiin, Aristoteles löi itsensä läpi. Voisi sanoa, että alkoi kristillisen maailman eteenpäinmeno.

Euroopassa syntyi skolastiikaksi kutsuttu älyllinen virtaus. Sen perusvireenä oli yhdistää toisiinsa kristinusko ja Aristoteleen ajattelu. Suuntauksen voisi nähdä meidänkin aikanamme käydyn keskustelun avauksena. Aristoteleesta tuli keskiajalla tieteen ehdoton auktoriteetti. Skolastikot siis kysyivät, kuinka yhdistää tiede (Aristoteles) ja kristinusko.

Skolastiikan ehkä valovoimaisin edustaja oli Tuomas Akvinolainen. Hän oli dominikaanimunkki ja vaikutti etenkin Pariisin yliopistossa. Hänen ajattelunsa jälkivaikutus tuntuu nykyisinkin katolilaisessa filosofiassa tomismiksi kutsutussa muodossa. Muita merkittäviä skolastikkoja olivat Duns Scotus ja Vilhelm Occamilainen. Aristoteleen tiede vaikutti läpi keskiajan voimakkaasti, ja sitä kehiteltiin monella alalla eteenpäin.

ARISTOTELEEN HORJUMINEN

Renessanssiin tultaessa Aristoteleen auktoriteettiin alkoi kuitenkin tulla säröjä. Skolastiikka alkoi tuntua saivartelulta ja hiustenhalkomiselta. Yhtäältä reformaatio ja toisaalta 1500-luvun tieteen suuret läpimurrot kyseenalaistivat Aristotelesta. Tuli uusia muotoiluja Kopernikuksen, Galilein ja Newtonin myötä. Viimeistään 1600-luvulla skolastiikka murtui lopullisesti. Filosofiassa vaikutti edelleen Aristoteleen käsitteistö, mutta auktoriteettinsa hän menetti.

 

NYKYAIKA

Miten Aristoteles sitten vaikuttaa nykyään? Hänen luonnontieteensä on suurelta osin osoitettu vääräksi. Etiikassa hänen ajatteluaan pohditaan kuitenkin yhä. Hänen muotoilemiaan kysymyksenasetteluja ei ole täysin hylätty. Hän ikään kuin pilkistää nykyajattelussa sieltä täältä.

Aristoteles on hyvää vastapainoa Platonille. Siinä, missä Platon tähyilee näkyväisen maailman taakse, Aristoteles luotaa näkyvää todellisuutta.

Aristoteles on hyvää vastapainoa Platonille. Siinä, missä Platon tähyilee näkyväisen maailman taakse, Aristoteles luotaa näkyvää todellisuutta. Hänen vaikutuksensa on siis ollut suuri. Kukapa tietää, mikä sinun ajattelussasi on Aristoteleeltä lainattua?

 

RAAMATTU

Mikä on ollut länsimaisen taiteen ja kirjallisuuden merkittävimpiä innoittajia? Mitä teosta toisilleen täysin vastakkaistenkin aatesuuntausten kannattajat ovat siteeranneet innokkaasti?
Mistä länsimainen lainsäädäntö on saanut keskeisiä vaikutteita? Mistä tasa-arvo ja toisten kunnioittaminen juontavat juurensa? Mihin ihmisoikeudet ja ajatus kaikkia koskevasta, luovuttamattomasta ihmisarvosta perustuvat?

Aivan oikein, vastaus kaikkiin näihin kysymyksiin on Raamattu.

 

RAAMATUN VAIKUTUS ON LÄPITUNKEVA

Raamatun vaikutusta länsimaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan on jokseenkin mahdotonta liioitella. Se läpäisee kulttuurimme rakenteet niin perustavanlaatuisella tavalla, ettei sen vaikutuspiiristä pääse irtautumaan maallistuneessakaan maailmassa.

Elämme seitsenpäiväisen viikkorytmin mukaisesti. Ajanlaskutapamme rakentuu yhä Jeesuksen arvioidun syntymäajan pohjalle – näin siitä huolimatta, että tätä taustaa on yritetty häivyttää luopumalla perinteisistä lyhenteistä ”eKr.” ja ”jKr.”.

kielenkäyttöömme on pesiytynyt lukuisia sanontoja (kuten ”Joka toiselle kuoppaa kaivaa, itse siihen lankeaa” tai ”Työmies on palkkansa ansainnut”), joiden kovin moni tuskin tajuaa olevan Raamatusta peräisin.

Arkiseen kielenkäyttöömme on pesiytynyt lukuisia sanontoja (kuten ”Joka toiselle kuoppaa kaivaa, itse siihen lankeaa” tai ”Työmies on palkkansa ansainnut”), joiden kovin moni nykyajan ihminen tuskin tajuaa olevan Raamatusta peräisin.

 

ARVOPOHJA

Länsimaiselle kulttuurille omintakeinen ajatus kaikkia koskevasta, luovuttamattomasta ihmisarvosta pohjautuu erottamattomasti Raamattuun. Ihmisyyden arvoa on määrittänyt yhtäältä näkemys ihmisestä Jumalan kuvana ja toisaalta käsitys Jeesuksesta ihmiseksi syntyneenä Jumalana.

Nykyään ihmisarvoa ei maallistuneessa etiikassa haluta perustella teologisesti, mutta sen raamatullisista juurista on pohjimmiltaan mahdotonta irtisanoutua. Ihmisten keskinäiseen kanssakäymiseen ja yhteiselämän rakentamiseen liittyvät periaatteet muun muassa toisten kunnioittamisesta, köyhien auttamisesta ja heikoimmista huolehtimisesta ovat niin ikään kiinteästi sidoksissa Raamattuun.

 

LAINSÄÄDÄNTÖ

Raamattu on vaikuttanut historian saatossa merkittävästi länsimaisten yhteiskuntien lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöihin. Erityisesti kymmenestä käskystä on saatu keskeisiä virikkeitä. Itse asiassa juuri Mooseksen laista on muutenkin lainattu yllättävän paljon aineksia.
Ei tarvitse mennä sataakaan vuotta taaksepäin, kun kotimaassammekin oli vielä – ainakin periaatteen tasolla – olemassa suoraan Moosekselta omaksuttu todistuskäytäntö, jonka mukaan tuomion langettaminen vaati joko kahden esteettömän todistajan yhtäpitävän lausunnon tai syytetyn itsensä tunnustuksen.

Raamatun vaikutukset kulttuuriimme ovat laajalti miellettävissä positiiviksi, mutta rehellisyyden (joka sekin on raamatullinen hyve) nimissä ei tietenkään käy kiistäminen, että siitä on ammennettu myös nykyaikaisin silmin negatiivisiksi miellettäviä virikkeitä. Niitä on esiintynyt muun muassa juuri lainsäädännössä. Esimerkiksi kuolemanrangaistuskäytäntöä, joka on nykyään kielletty länsimaissa (Yhdysvaltoja lukuun ottamatta), perusteltiin aikoinaan Mooseksen lain verivelkaopin (ks. esim. 2. Moos. 22:2–3) avulla.

Turhaan ei Raamattua ole kutsuttu kirjojen kirjaksi!

 

MUUT KULTTUURISET VAIKUTTEET

Lopuksi tuotakoon vielä esille, että Raamatulla on ollut vastaansanomattoman laajamittainen vaikutus myös länsimaiseen populaarikulttuuriin ja taiteeseen.

Lukuisat kuvataiteilijat, muusikot ja kirjailijat – teatterista ja elokuvista puhumattakaan – ovat saaneet merkittävää inspiraatiota Raamatusta. Joukkoon mahtuu niin avoimen uskonnollisia kuin peitellymmin raamatullisia vaikutteita ammentaneita teoksia.

Kaiken kaikkiaan voidaan perustellusti väittää, että Raamattu on vaikuttanut koko maailmanhistorian kulkuun enemmän kuin mikään muu kirja. Sen vaikutus ei ole jäänyt vain länsimaihin, vaan se ulottaa tänäkin päivänä vaikutustaan myös muihin kulttuuripiireihin.
Turhaan ei Raamattua ole kutsuttu kirjojen kirjaksi!

 

PS.

Tiesitkö, että Raamatun vaikutus näkyy länsimaisen viihdeteollisuuden saralla jopa pelimaailmassa?

Selkeitä esimerkkejä ovat tietenkin verhottua kristillistä symboliikkaa vilisevään J. R. R. Tolkienin Taru Sormusten herrasta -saagaan pohjautuvat pelit.

Varsin peittelemättömiä vaikutteita on havaittavissa muun muassa roolipelisarjassa Vampire: The Masquerade, jonka raamatullisia viitteitä Sinipetra Paatola on tutkinut pro gradu -tutkielmassaan ja tekeillä olevassa väitöskirjassaan.