Koti Ammattilainen Nuorten maailmassa

Nuorten maailmassa

”Kyllä minä väittäisin, että 95 prosenttia niistä nuorista, joilla on vaikeimmat ongelmat, on kiusattu rikki”, etsivän nuorisotyön ammattilainen toteaa vakavana. Millainen on nuorten ja nuorten aikuisten maailma tänään?

Teksti ja kuvat: Niko Seppä

Etsivällä nuorisotyöllä tarkoitetaan kuntien työmuotoa, jossa apu tarjotaan helposti saavutettavassa muodossa kaikille nuorille, jotka sitä tarvitsevat. Se voi tarkoittaa yhteydenottoja saatujen vihjeiden perusteella, kotikäyntejä, tai vaikkapa tapaamisia matalan kynnyksen toimistotiloissa.

Työmuoto tiivistyy käsitteeseen sosiaalinen vahvistaminen. Haastateltavani mukaan nuorisotyöntekijät pyrkivät kuuntelemaan, mitä nuori itse haluaa: Mitkä ovat hänen tavoitteensa elämässä? Työntekijät tekevät vain välttämättömät asiat ja kannustavat nuorta tekemään mahdollisimman paljon itse, olipa kyse vaikkapa vain jonkin lomakkeen täyttämisestä.

Etsivä nuorisotyöntekijä Kimmo Hiltunen Vantaan-toimistolla

”Annamme nuorten itse onnistua asioissa. Parhaimpia ovat olleet sellaiset tilanteet, jolloin vaikkapa kaveri, joka ei ole aluksi uskaltanut nostaa katsettaan ylös silmiin, on nostanut päänsä ja ottanut ensimmäisen kerran katsekontaktin.”

”Merkittäviä tarinoita ovat ne, kun nuoret alkavat puhua itsestään ja omista vahvuuksistaan. Kun ne kasaan lysähtäneet ihmiset alkavat uskoa, että heillä on annettavaa meille muille.”

Etsivää työtä tuetaan myös valtion korvamerkityllä rahalla: Opetus- ja kulttuuriministeriö avustaa etsivää nuorisotyötä tekevien ammattilaisten palkkaamista aluehallintoviraston kautta jaettavilla avustuksilla.

Annamme nuorten itse onnistua asioissa. Parhaimpia ovat olleet sellaiset tilanteet, jolloin vaikkapa kaveri, joka ei ole aluksi uskaltanut nostaa katsettaan ylös silmiin, on nostanut päänsä ja ottanut ensimmäisen kerran katsekontaktin.

Etsivänuorisotyöntekijä Kimmo Hiltunen istahtaa haastattelijan kanssa Kipinä-nimisen nuorisotyön toimiston työhuoneeseen. Hän on aviomies ja kolmen tyttären isä. Kotona hänellä on myös kolme kissaa sekä käärme.

Hiltunen on yksi yhdeksästä Vantaan kaupungilla työskentelevästä etsivän nuorisotyön ammattilaisesta. Taustalla on myös kokin ammatti.

Yhdellä kollegoista on myös sairaanhoitajan pätevyys. Juuri nyt työstä on poissa kaksi henkilöä, ja yksi kollega on lopettamassa kokonaan. Hommia siis riittää.

Hiltunen puhuu ”hoon” päältä, mistä seurasikin kysymys pohjoisista juurista. ”Kyllä, olen Tornionjokilaaksosta kotoisin, Muoniosta. Aika vähän tullut sinne pidettyä yhteyksiä.”

Hiltunen on myös hevibasisti. Hän soittaa Lullacry-yhtyeessä. ”Tuli pyyntö, että tule veivaamaan, ja siitä se lähti. Ollaan soiteltu nyt vähän päälle kolme vuotta.”

Nuorisotyö mahdollistaa hyvin soittamisen. ”Työnantajat ovat olleet suosiollisia, joskus treenivapaitakin on järjestynyt.”

 

Oletteko te etsiviä, sellaisia hämärämiehiä – sillä tavalla kuin leffoissa?

”Etsivä-sana on ehkä jossain määrin hassu, koska pääosinhan meille tulee ilmoituksia nuorista, joita me sitten alamme ratkoa.”

”Kyllä me myös itse pohditaan, että missähän niitä nuoria mahtaisi nyt olla, mutta yleensä ottaen koulut, sosiaalitoimi, Kela ja TE-toimisto ottavat meihin yhteyttä.”

Kolmannen sektorin ja esimerkiksi harrastuspiirien osuus ilmoittajien määrässä on Hiltusen mukaan pieni. Sen sijaan lähiomaiset nousevat esille vahvasti.

”Suurin osa taitaa olla nuorten omia, vanhempien, kavereiden tai isovanhempien yhteydenottoja.”

Osaavatko ihmiset ottaa yhteyttä etsiviin nuorisotyöntekijöihin? Kuinka hyvin teidät tunnetaan?

”Pikkuhiljaa tunnetaan paremmin. Eihän se haittaisi, vaikka vielä paremmin tunnettaisiin. Nykyään tietoisuus alkaa olla hyvä. Kuitenkin, jos vaikka kysytään satunnaiselta 17-vuotiaalta jotakin meistä, usein vastaus kuuluu ’en oo kuullu.’”

”Perustyö nuorten parissa on se, mikä synnyttää tunnettuuden.”

 

Etsivä nuorisotyö aloitettiin Vantaalla vuonna 2008. Viime vuonna työporukka järjesti nuorille 10-vuotisjuhlat tarjoiluineen ja ohjelmineen.

”Ei kumminkaan mitkään uudenvuoden bakkanaalit.”

Viimeaikaiset uutiset kertovat, että syrjäytyneiksi luettavien nuorten ja nuorten aikuisten määrä on laskenut roimasti. Siis yhä useampi nuori ihminen on työssä tai koulutuksessa.

”Hyvillä mielin olemme ottaneet uutisen vastaan, ilman muuta. Nyt kun taloudessa menee paremmin, myös nuorille löytyy työpaikkoja.”

”Haluamme sanoa nuorille, että kyllä he ehtivät suoriutua elämän eri haasteista. Tärkeintä on, että tekee sitä omaa matkaa. Kyllä se maalikin sieltä tulee vastaan. Vertailu toisiin on oikeasti turhaa.”

Haluamme sanoa nuorille, että kyllä he ehtivät suoriutua elämän eri haasteista. Tärkeintä on, että tekee sitä omaa matkaa. Kyllä se maalikin sieltä tulee vastaan.

 

Millaista on nuoren ihmisen epätoivo tänään?

”Riippuu tilanteesta, mutta usein se voi olla sitä, ettei päässyt siihen kouluun, johon haki, tai rahat mielenterveyspalveluihin on loppu. Joskus asunto voi olla lähdössä alta. Jollakulla ei ole yhtään frendiä”, Kimmo Hiltunen luettelee.

Viime vuosina nouseva trendi on ollut se, että nuorella on useita samanaikaisia ongelmia. Puhutaan siis moniongelmaisuudesta.

”Myös tietynlainen vaikeus toimia omanikäisten parissa. Sosiaalisten tilanteiden pelko on noussut meidän työssä esille vahvasti.”

”Tänä päivänä sinun on hirveän helppo viihtyä yksinäsi, paljon helpompi kuin 10 vuotta sitten. On some ja yleensä viihde, joihin voi uppoutua olematta varsinaisesti tekemisissä kenenkään kanssa”, Hiltunen analysoi.

Kohtaamisen taito on siis yhä useammin kadoksissa.

Hiltunen selvästi vakavoituu, kun puhe siirtyy kiusaamiseen ja sen ennaltaehkäisyyn.

”Jos me oikeasti haluttaisiin poistaa kiusaamista nuorten parista, me kyllä pystyisimme siihen. Tällä hetkellä siihen ei haluta syystä tai toisesta laittaa rahaa. Se itse asiassa maksaa meille suunnattomasti rahaa.”

”Tarvitaan enemmän tunnekasvatusta. Tästä muun muassa ME-säätiöllä on projekti.”

 

Millaisia ovat tämän päivän nuorten isot kysymykset?

”Kyllä ne varmaan ovat samoja kuin ennenkin: Kuinka pärjätä ja saada omat asiat hoidetuksi? Varmaan sellaiseen syvällisempään eksistentiaaliseen pohdintaan ei useinkaan mennä.”

Nouseeko uskonto tai hengellisyys, yleensäkin katsomusasiat, esiin nuorten kanssa käydyissä keskusteluissa?

”Ei oikeastaan, tosi vähän. Olisinko uskonnosta keskustellut koko tänä aikana kahden-kolmen nuoren kanssa. Rahasta ja yhteiskunnan palveluista sitäkin enemmän”, Hiltunen muistelee.

Vantaan kaupungin etsivän nuorisotyön tekijät eivät tee juurikaan yhteistyötä seurakuntien kanssa. Yhteisten rajapintojen syntymiselle ei ole Hiltusen mukaan mitään erityisiä esteitä.

”Kaikki yhteistyö on toki tervetullutta. Meille tuli noin 650 ilmoitusta viime vuonna, joten jokainen voi kuvitella, etteivät meidän pääsääntöisesti viisi kaveria ehdi mitään isompia yhteistyökuvioita tehdä.”