Päivitys 1.12.2019: Olli Heinäsen usko vaihtui näkemiseen lauantai-iltana 30.11. klo 20.45 Villa Glimsissä Espoossa.

”Lähdön aika tuntui olevan lähellä aamusta alkaen, päivä kului epätasaisesti hengittäen ja illalla koitti hetki, jolloin hänen uskonsa vaihtui näkemiseen”, Ari Heinänen kirjoitti hetki sitten veljensä sähköpostilistalla.

”Haluaisin jakaa Exit-yhtyeen laulun ’Kun Aika Mennä On’ Ollin muistoksi”, hän jatkaa.

1.11.2019 julkaistun jutun alkuperäinen otsikko oli: ”Syöpähoitojaan jatkava Olli Heinänen: ’Ystävien tuki on edelleen tarpeen'”:

Kerroimme syyskuun alussa espoolaisen lasten ystävän ja seurakuntalaisen tarinan. Viimeisten muutaman kuukauden aikana Olli Heinänen on voinut olosuhteisiinsa nähden hyvin. Tietokonetomografian perusteella kehossa ei havaittu syöpäkasvaimia. Hoidot ovat ilmeisesti tepsineet eli vaste on ollut hyvä. Kuitenkin lokakuun lopussa hänen tilanteessaan on tapahtunut useastakin syystä äkillinen käänne. Ollin kuulumisista kertoo jälleen hänen veljensä.

Teksti ja kuva: Niko Seppä

Torstaina 17. lokakuuta Olli Heinänen nousee tapansa mukaan ystävänsä autoon. Useimmiten kuljetusapuna ovat hänen seurakuntaystävänsä. Tänä aamuna seurakuntalaiset voivat pitää pienen tauon.

Olemme perillä Meilahden sairaalan parkkihallissa puoli kymmenen aikoihin. Heinänen suunnistaa tottuneesti Syöpätautien klinikan päiväosastolle sokkeloisissa käytävissä. Hoitajat ohjaavat Heinäsen huoneeseen, jossa on kuusi vuodepaikkaa. Niistä kaksi on varsinaisia vuodepaikkoja. Vielä aamukymmeneltä ne ovat tyhjiä, joka ikinen.

”Yleensä täällä on jo porukkaa”, hän havainnoi.

Ei kuitenkaan kestä kuin kymmenisen minuuttia, kun seuraava hoidettava jo saapuu paikalle. Tämän jälkeen uusia potilaita saapuu käytävän varrella oleviin huoneisiin useita. Lopulta puoliltapäivin eräs hoidettava istuu jo jakkaralla käytävän puolella. Huoneet ovat täynnä, liki yksinomaan varttuneempaa väkeä, jokunen nuorempikin joukossa.

Heinäsen suoneen tiputetaan ainetta. Se on kuulemma erittäin kallista. Tiputus kestää noin tunnin, mikä on tavallista nopeampi. Senkin aikana ehditään jutella monenlaista.

Leukapuolen kirurgi haluaisi pienellä ihosiirteellä korjata Heinäsen kaulassa olevaa onkalohaavaa. Sille ei kuitenkaan ole löytynyt vapaata ajankohtaa.

”Hoidossani ei ole taukoviikkoja. Hän aikoo soittaa syöpälääkärille ja jutella asiasta. Saa nähdä, miten käy. Kirurgilla on ajatuksena ottaa paikallispuudutuksessa tarvittava siirre. Ilmeisesti kaulalla oleva korjattava paikka olisi myös paikallispuudutuksessa. Ainakin arvelen, että asian laita olisi niin.”

Tästäkin huolimatta arki on ollut Heinäsestä jokseenkin vakaata. Hän kertoo mielialansa olevan hyvä. Seurakunnassakin on ehtinyt käydä.

”Muuten olen jaksellut ihan kivasti. On kyllä välillä väsyttänyt, mutta varmaan johtuu siitä, että yöunet ovat lyhyet. Pääsen nukkumaan joskus keskiyön vaiheilla, ja normaali herätys on 7:17, sillä haluan olla pukeutunut, kun kotihoidon ihminen tulee aamulla.”

Lopulta hieman ennen puoltapäivää tiputettava aine loppuu pussista. Seuraa äänimerkki. Hoitaja tulee paikalle. Hän sanoo vielä huuhtelevansa loputkin pisarat Heinäsen elimistöön johtavaan letkuun.

Johtuneeko se siitä, että aine on niin kallista?

”Siitäkin se johtuu, mutta ei tämä aine mitään auta tuolla pussissa, vaan Ollin kehossa”, hoitaja virkkoo.

No se.

Heinänen saa vielä neuvoteltua samalle reissulle käynnin Suu- ja leukakirurgian poliklinikalla, joka sijaitsee aivan lähellä. Häntä tympäisee kaulalla olevan onkalohaavan päältä pois tippunut rasvataitos. Hän toivoo saavansa tilalle uuden.

Istumme hetkeksi odottamaan vastaanottoa. Kanssamme odotusaulassa istuu mies, jonka verkkokalvo oli irronnut. Nyt se on kiinnitetty takaisin.

Operaatiohuoneessa lääkäri askartelee uudet palat taitosta ja laastaria. Hän sotkee palan jodoformi-rasvataitosta natriumkloridi(suola-)pulverissa ja asettelee sen vuotavan onkalohaavan päälle. Vielä taitos ja iso laastari paikoilleen, ja operaatio on valmis.

Lähdemme takaisin Espooseen.

 

Viime viikolla lokakuun lopussa Heinänen alkoi saada uuden yhdeksän kerran syöpähoitosatsin. Kuitenkin keskiviikkona hieman ennen kuun vaihdetta hänellä nousi kuume, jonka seurauksena hänen täytyi mennä sairaalaan. Tulehdusarvot olivat voimakkaasti koholla.

”Kuume johtui pois paikaltaan olevasta PEG-letkusta. Se oli aiheuttanut tulehduksen. PEG-letku jouduttiin poistamaan ja Ollin ravinnonsaanti on tällä hetkellä ainoastaan suonensisäisesti”, Heinäsen veli kirjoittaa.

Vielä ei ole kerrottu, milloin uusi letku asennetaan. Tilanteesta tekee vielä erityisen hankalan sairaalabakteeriepäily.

”Olli joutui lisäksi eristykseen. Hän oli ollut aluksi päivystyksessä samassa tilassa kuin sairaalabakteerin kantaja. Lisäksi syöpähoidot jouduttiin keskeyttämään kuumeen nousun takia.”

Torstai-iltana Heinänen ei tiennyt mitään kotiin pääsyn ajankohdasta. Seuraavana aamuna hänet tullaan noutamaan haavanhoitoon Helsingin keskustaan.

Hänen mieltään askarruttaa muun muassa teologisen ja muun kirjallisuuden sekä kielimateriaalin saaminen eteenpäin, mikäli aikaa ei ole jäljellä paljoa.

Hän on edelleen iloinen saamastaan kuljetus- ja muusta avusta sekä esirukouksista.

Päivitys 1.12: Kiitos kaikille Ollia eri tavoin muistaneille. Olli ehti antaa jäämistönsä käsittelyyn liittyviä ohjeita. Omaiset ja ystävät toimivat niiden mukaisesti.