Teksti: Teemu Sarkkinen | Artikkelikuva: Pixabay

Ps. 22:7–20 (KR 1992)

Minä olen maan mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.
Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät,
pudistavat päätään ja ivaavat minua:
”Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä.
Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!”
Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla.
Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi, sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen.
Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä eikä kukaan minua auta.
Sonnien laumat piirittävät minua,
villit Basanin härät minut saartavat,
kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua, kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan.
Voimani valuu maahan kuin vesi,
luuni irtoavat toisistaan.
Sydämeni on kuin pehmeää vahaa,
se sulaa rinnassani.
Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen.
Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!
Koirien lauma saartaa minut,
minut ympäröi vihamiesten piiri.
Käteni ja jalkani ovat runnellut,
ruumiini luut näkyvät kaikki.
Ilkkuen he katsovat minuun, jakavat vaatteeni keskenään
ja heittävät puvustani arpaa.
Herra, älä ole niin kaukana!
Anna minulle voimaa, riennä avuksi!

Jossakin määrin tulkinnanvaraiseksi jää, mikä psalmin 22 kuvauksessa on tarkoitettu alkuaan kirjaimellisesti ja mikä vertauskuvallisesti ymmärrettäväksi. Selkeä päätelmä lienee joka tapauksessa, että runon puhuja on aidossa vaaratilanteessa ja huutaa sen keskellä Jumalaa avukseen.

runon puhuja on aidossa vaaratilanteessa ja huutaa sen keskellä Jumalaa avukseen.

Tämä teksti on Uudessa testamentissa eniten siteerattuja psalmeja – erityisesti evankeliumeissa. Kaikkein tunnetuin asiayhteys lienee Jeesuksen ristiinnaulitseminen. Matteuksen ja Markuksen mukaan Jeesus lausui viimeisinä sanoinaan psalmin aloittavan parahduksen ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” (Matt. 27:46; Mark. 15:34).

Muitakin huomionarvoisia yhtymäkohtia löytyy. Psalmin jakeen 18 kuvaus arvan heittämisestä ja vaatteiden jakamisesta osuu jokseenkin täsmällisesti yksiin kaikkien neljän evankelistan kertomuksen kanssa (Matt. 27:35; Mark. 15:24; Luuk. 23:34; Joh. 19:24). Jakeen 8 pilkkasanat ”Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!” tuovat mieleen sotilaiden herjauksen, joka erityisesti Matteuksen kertomuksessa on varsin likellä psalmitekstin muotoilua (Matt. 27:43).

Nämä seikat ovat johtaneet siihen, että myöhemmässä kristillisessä perinteessä psalmia on tulkittu kokonaisuutena kuvaukseksi ristiinnaulitun vapahtajan kärsimyksestä. Näin ymmärrettynä teksti maalaa evankeliumejakin raadollisemman kuvan siitä, mitä Jeesus koki antautuessaan vihollistensa käsiin ja suostuessaan ristiinnaulittavaksi.

myöhemmässä kristillisessä perinteessä psalmia on tulkittu kokonaisuutena kuvaukseksi ristiinnaulitun vapahtajan kärsimyksestä.

Hänen kätensä ja jalkansa kirjaimellisesti käännettynä ”kaivettiin (läpi)” (hepr. kaaraa). Hänet nöyryytettiin ja pahoinpideltiin niin perinpohjaisesti, että hän menetti inhimilliset piirteensä ja muistutti pikemminkin ”matoa” (hepr. toola’at).  Vertauskuvallisessa merkityksessä esiintyessään mato-sana viittaa Raamatussa ihmisen mitättömyyteen. Suomenkin kielessä tunnettu ilmaus ”maan matonen” on siis raamatullista perua.

Myös tarkasteltavassa psalmitekstissä mato on selkeintä tulkita kuvainnollisesti Jeesuksen olemuksen kurjuutta korostavaksi sanavalinnaksi. Tässä voi kuulla kaikuja profeetta Jesajan kuvailemasta kärsivästä palvelijasta (Jes. 52:14), joka on niin ikään liitetty kristillisessä perinteessä Jeesukseen. Näin ollen nykyisessä kirkkoraamatussa käytetty ilmaus ”maan mato” on varsin pätevä käännös, vaikka heprealaisessa tekstissä ei suoranaisesti puhutakaan maasta mitään.

Pahinta kärsimysnäytelmässä ei kuitenkaan ole se, mitä Jeesukselle tapahtui fyysisesti. Ruoskinta, pahoinpitely ja ristiinnaulitseminen ovat toki kaikki aiheuttaneet sietämätöntä kipua, mutta kaikkein raskain kuvaus Jeesuksen tilasta piilee psalmin alkusanoissa: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”.

kaikkein raskain kuvaus Jeesuksen tilasta piilee psalmin alkusanoissa: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”.

Noiden sanojen taakse kätkeytyy todellisuus, jossa ei ole hitustakaan toivoa näköpiirissä. Jeesus joutui todella kokemaan, miltä tuntuu joutua täysin Jumalan hylkäämäksi. Sellaiselle tilalle mikään fyysinen tai psyykkinen tuska ei vedä vertoja.

Jeesus oli valmis kulkemaan tuon syvimmän mahdollisen kärsimyksen tien, jotta kenenkään meistä ei tarvitsisi kokea Jumalan hylkäämäksi tulemista. Vapahtaja kantoi ristille koko maailman syntivelan ja koki ainoana ihmisenä maailmassa, mitä on olla todella erossa Jumalasta.

Siinä on suurin ja täydellisin koskaan annettu uhri, jota saamme tänäkin pääsiäisenä muistaa kiitollisina.

 

Kommentti: Maan matonen

Filosofisesti orientoituneella raamatunlukijalla voi joskus olla kiusaus lukea tekstistä enemmän kuin siihen on kirjoitettu – eli etsiä pinnan alta syvällisiä piilomerkityksiä. Tällaisilla allegorisilla ja typologisilla tulkinnoilla on ilman muuta joskus oikeutuksensa, mutta liiallinen uppoutuminen yksityiskohtiin on vaarassa suistaa harhaan ja johtaa tekstin ydinajatuksen hämärtymiseen. Esimerkkejä löytyy pilvin pimein muun muassa keskiaikaisista vertaustulkinnoista.

Osuvan esimerkkitapauksen tarjoaa myös matoa merkitsevän heprean toola’at-sanan tulkinta. Sana esiintyy Vanhassa testamentissa eri muodoissaan 43 kertaa. Yli puolet noista esiintymistä paikantuu Toiseen Mooseksen kirjaan, jossa sana tarkoittaa useimmiten karmiininpunaista väriä.

Mahdollisesti tältä pohjalta on syntynyt tulkinta, ettei toola’at viittaisi mihin tahansa matoon, vaan erityisesti välimerellisellä alueella tavattuun herneenkokoiseen – sanan suvun perusteella naaraspuoliseen – coccus ilicis –lajiin. Tiettävästi lajia luultiin muinoin kasviksi ja sitä käytettiin lääkkeenä. Lisäksi sitä on käytetty väriaineen tuottamiseen. On hyvin mahdollista, että juuri tuosta toukasta saatua väriainetta on käytetty myös Raamatussa mainittujen kankaiden värjäämiseen.

Eliöön sana näyttää kuitenkin viittaavan vain muutamassa asiayhteydessä.

Eliöön sana näyttää kuitenkin viittaavan vain muutamassa asiayhteydessä. Nämä kohdat eivät luo vaikutelmaa, että kyse olisi nimenomaan coccus ilicis –lajista, vaan kyseessä voi periaatteessa olla mikä tahansa mato tai toukka. Erityisen selvää tämä on jakeessa Jes. 14:11 (KR 1992): “Sinun allasi ovat vuoteena madot (hepr. rimmaa), sinun ylläsi peitteenä toukat (hepr. toole’aa, maskuliinimuoto).”

Metaforisessa eli vertauskuvallisessa merkityksessä sana esiintyy jakeissa Job 25:6, Ps. 22:6 ja Jes. 41:14. Kaikissa näissä yhteyksissä sen käyttötarkoitus on selvästi korostaa vähäisyyttä tai mitättömyyttä. Psalmia 22 messiaanisesta näkökulmasta tulkitessaan jotkut ovat kuitenkin intoutuneet laajamittaiseen spekulaatioon siitä, mitä sanan tulkinta nimenomaan viittaukseksi coccus ilicis –lajiin voi kätkeä sisälleen.

Mainitunlaisissa tulkinnoissa rinnastetaan Jeesuksen sovitustyö naarastoukan elinkaareen: Niin kuin toukka ripustautuu puuhun munimisvaiheessa, Jeesus ripustettiin puiselle ristille. Kuten toukka poikasensa synnytettyään kuolee ja luovuttaa karmiininpunaisen väriaineensa värjäten samalla jälkeläisensä pysyvästi, Jeesus vuodatti verensä pestäkseen ihmiskunnan synnin pois (jne.).

Tällaiset maalailut voivat luoda kauniita ja puhuttelevia kuvia, mutta samalla ne uhkaavat hämärtää käsillä olevan tekstin varsinaisen merkityksen.

Tällaiset maalailut voivat luoda kauniita ja puhuttelevia kuvia, mutta samalla ne uhkaavat hämärtää käsillä olevan tekstin varsinaisen merkityksen. Psalmi 22 on luonteeltaan valitusvirsi. Myönteisille näköaloille avautuu tilaa sen loppupuolella (j. 22–31), mutta alkuosa on läpikotaisin syvän tuskan ja kärsimyksen sanoittamista.

Yksityiskohdat voivat olla mielenkiintoisia ja niiden pohtimisella on joskus oma arvonsa, mutta liiallinen spekulointi johtaa yleensä sellaisille sivupoluille, jotka eivät tee oikeutta teksteille.