Teksti: Teemu Sarkkinen | Artikkelikuva: Adobe Stock

 

”Kuin syvä vesi on ihmisen sydän, mutta ymmärtäväinen sen luotaa.” – Sananl. 20:5.

Sydäntä voisi kutsua kehon moottoriksi. Sanakirjan määritelmän mukaan se on ”verta verenkiertoon (eräillä selkärangattomilla muita ruumiinnesteitä) pumppuava lihaksinen elin”. Sanalla on kuitenkin ollut kautta aikojen monissa eri kulttuureissa myös muita, symbolisempia merkityksiä. Eräs tutuimmista lienee rakkaus.

 

Sydän rakkauden symbolina

Sydämen arvellaan olevan vanhin rakkautta kuvaava symboli. Lähes maailmanlaajuisesti tunnetun punaisen (tai vaaleanpunaisen) sydämen, joka ei juurikaan muistuta ihmisen rinnassa sykkivää elintä, alkuperää ei tunneta täydellä varmuudella.

Symbolitutkija Liisa Väisänen uskoo monien muiden asiantuntijoiden tavoin nykyisen sydänsymbolin olevan peräisin rakkauden jumalatar Afroditen saarena tunnetulta Kyprokselta. Symbolin muoto on Väisäsen mukaan saanut innoitusta saarella muinaisina aikoina viljellyn laserjuuren siemenestä.

Laserjuuri oli suosittu maustekasvi, jonka siemenillä käytiin kauppaa laajalti. Erityisesti roomalaisten kerrotaan arvostaneen niitä.

”Laserjuuren siemeniä syömällä sai sydämen hakkaamaan. Etenkin roomalaiset kurtisaanit tilasivat niitä. He käyttivät niitä lemmenjuomien valmistukseen”, Väisänen kertoo Sydänliitolle antamassaan haastattelussa.

Sydämen katsotaan vakiintuneen niin maallista kuin hengellistäkin rakkautta kuvaavaksi symboliksi keskiajalla. Sillä on kuitenkin ollut jo varhaisina aikoina muitakin merkityksiä.

 

Sydän elämänvoiman, hengen tai sielun asuinpaikkana

Sydämen on monissa kulttuureissa uskottu olevan sielun, hengen tai elämänvoiman asuinpaikka. Jo muinaisten metsästäjä-keräilijäkansojen katsotaan pitäneen saaliseläimen sydäntä tämän voiman tyyssijana. Eläimen sydän saatettiin syödä sen voimien saamiseksi.

Jo muinaisten metsästäjä-keräilijäkansojen katsotaan pitäneen saaliseläimen sydäntä tämän voiman tyyssijana.

Perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä sydän on nähty shénin eli hengen tai tietoisuuden keskuksena. Hindulaisessa perinteessä sydäntä pidetään brahmanin, maailmansielun eli perimmäisen todellisuuden, asuinpaikkana.

Vastaavaa ajattelua on esiintynyt myös antiikin ajan hellenistisessä filosofiassa. Antiikin kreikkalaisten ja roomalaisen ylimystön ajatteluun aikoinaan merkittävästi vaikuttaneessa stoalaisuudessa uskottiin ihmisen sielun sijaitsevan sydämessä.

 

Sydän ja ajattelu

Länsimaisessa kulttuurissa on totuttu käsitykseen, jonka mukaan ihminen ajattelee aivoillaan. Tällaista käsitystä edusti jo antiikin aikana elänyt kreikkalainen lääkäri Galenos. Joissakin kulttuureissa on kuitenkin pidetty sydäntä ajattelun keskuksena.

Esimerkiksi muinaisessa Egyptissä katsottiin sydämen hoitavan myös aivojen tehtäviä. Sydän nähtiin järjen, tahdon ja tunteiden tyyssijana. Sydämeen liittyi erilaisesti moraalinen ulottuvuus, sillä egyptiläiset uskoivat kuolleiden sydänten joutuvan viimeisellä tuomiolla punnittaviksi niin, että sydämen vastakkaiselle puolelle asetetaan oikeudenmukaisuutta symboloinut höyhen. Jos sydän osoittautuisi kirjaimellisesti höyhenenkeveäksi, vainaja pääsisi paratiisiin.

Esimerkiksi egyptiläiset uskoivat kuolleiden sydänten joutuvan viimeisellä tuomiolla punnittaviksi niin, että sydämen vastakkaiselle puolelle asetetaan oikeudenmukaisuutta symboloinut höyhen.

Samansuuntaista ajattelua on esiintynyt myös heprealaisessa kulttuurissa, mikä näkyy laajalti Raamatussakin. Evankelista Johanneksen mukaan paholainen ”– – oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen” (Joh. 13:2). Myös Paavali puhuu ”sydämen ajatuksista” (1. Kor. 4:5).

Ajatus sydämen punnitsemisesta löytyy niin ikään Raamatusta: ”Herra Sebaot, sinä tunnet oikeamielisen, sinä koettelet sydämen ja ajatukset” (Jer. 20:12).

Hallitsevassa roolissa esiintyy myös käsitys sydämestä tahdon keskuksena. Esimerkiksi Daavidista kerrotaan, kuinka hän halusi koko sydämestään rakentaa Jumalalle temppelin (1. Kun. 8:17).

Voi kuulostaa yllättävältä, ettei sydämen ja ajattelun välinen yhteys ole ollut vieras ajatus länsimaisellekaan filosofialle – eikä edes tieteelle. Monet antiikin ja keskiajan filosofit ja tiedemiehet uskoivat edellä mainitusta lääkäri Galenoksesta poiketen järjen, ajatusten ja tunteiden sijaitsevan sydämessä.

Vihan tunne voi näkyä sekä tuntua sydämessä. Tilburgin yliopiston tutkijaryhmän mukaan vaikuttaa siltä, että patoutunut viha voi jopa kolminkertaistaa sydänperäisen kuoleman riskin. Kuva: Pixabay.

Sydän ja tunne-elämä

Sydämen ja tunteiden välillä on nähty vahva yhteys kautta aikojen. Jo muinaisessa Mesopotamiassa sydän nähtiin ennen muuta tunnekeskuksena. Ajatus on ollut vahvasti esillä myös juutalais-kristillisessä perinteessä.

Raamatussa ihmisen tunne-elämä yhdistetään kautta linjan sydämeen. Sydämessä tunnetaan rakkauden ja kiintymyksen (esim. Tuom. 5:9) lisäksi iloa (Sananl. 15:13), intohimoa (Ps. 39:3), liikutusta (1. Moos. 43:30) ja muita positiivisia tunteita – sekä tietysti yhtä lailla myös negatiivisia: vihaa (1. Moos. 34:7), pelkoa (Jes. 7:4), epätoivoa (Saarn. 2:20), ylpeyttä (Ps. 101:5) ja penseyttä (Mark. 16:14).

Nykypäivän länsimaiselle kulttuurille ominaisessa ajattelussa sydän on säilyttänyt tunteisiin liittyvän merkityksen. Järki ja ajattelu ovat siirtyneet sydämestä aivoihin, mutta tunteet ovat ja pysyvät tiukasti sydämessä. Tämä näkyy laulujen sanoitusten ja kirjallisuuden ohella ihan arkisessakin kielenkäytössä.

Sydän ja tunteet näyttävät siis kuuluvan ihmismielessä erottamattomasti yhteen. Tämä ei ole ihme, sillä jokainen lienee kokenut, kuinka erilaiset tunteet tuntuvat kehossa fyysisesti.

”Sydän on fyysisesti ensimmäinen elin, joka reagoi erilaisiin tilanteisiin, kuten pelkoon ja rakkauteen”, Väisänen toteaa.

”Sydän on fyysisesti ensimmäinen elin, joka reagoi erilaisiin tilanteisiin, kuten pelkoon ja rakkauteen.”

Myös esimerkiksi viha tuntuu – ja jopa näkyy – sydämessä. Tilburgin yliopiston tutkijaryhmän tekemän, American Journal of Cardiology -lehdessä vuonna 2010 julkaistun tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että patoutunut viha voi jopa kolminkertaistaa sydänperäisen kuoleman riskin. Vihan yhteys sydämen ja verisuonten stressireaktiivisuuteen oli havaittu jo aiemmissa tutkimuksissa, mutta havainto patoutuneen vihan ja kasvaneen sydänkuolemariskin välisestä yhteydestä oli tiedeyhteisölle uusi.

 

Sydämestä on moneksi

Sydän-sanalla on kirjava merkityskenttä monessa kielessä. Suomessakin sydämeen liittyvillä ilmauksilla voidaan kuvata edellä mainittujen asioiden lisäksi esimerkiksi ihmisen luonteenpiirteitä. Hyväsydämiseksi luonnehdittavaa pidetään lempeänä, kun taas sydämetöntä armottomampaa ihmisen julmuutta kuvaavaa sanaa on tuskin olemassa.

Lisäksi sydämen käyttö sisintä tai ydintä kuvaavana sanana on saanut suomessa ja sen ohella monissa muissakin kielissä vivahteikkuutta. Sydän ei viittaa nykykielessä vain ihmisen sisimpään, vaan sitä voidaan käyttää myös esimerkiksi kaupungin keskustasta tai puun ytimestä puhuttaessa.